Lifestyle

Vapautuneesti minä

Joskus elämä menee solmuun ja tuntuu niinkuin viimeinenkin ikkuna menisi nenän edestä kiinni. Yleensä vieläpä juuri silloin kun eniten kaipaisi pakoreittiä. Kevät oli minulle juuri tälläistä aikaa. Tyttäreni sairasti useamman kerran rajusti niin, että saatiin ramppautua päivystyksessä ja kaiken huipuksi meidän viisi vuotias kissaneitimme Milli sairastui samaan aikaan. Siinä kun tyttäreni parani nopeasti, Milliä sain pitää hengissä liki väkisin ensimmäisen kuukauden. Lopetus aika tuli ja meni, kissa piristyi ja tahtojen taistelun jälkeen suostui paranemaan. Nyt kolme kuukautta myöhemmin meillä on taas kaksi tervettä kissaa.

18121986_10155297646049936_7575477506013168685_o
Pikkuinen Milli huhtikuussa. Normaalisti painoa 2,5-3kg, tuolloin vain alle 2kg :/

Kesäkuu vietettiin liki kokonaan vanhempieni luona Pohjois-Karjalassa ja ompeluinnostukseni on saanut hurjasti lisäpuhtia. Nytkin työn alla on neuletakkeja, pvc-leggarit, toppeja ja mekkoja. Vaatekaappini kun on alkanut ammottaa tyhjyyttään, kun en ole pitkään aikaan ostanut muita uusia vaatteita kuin farkut. Ja ostinpa pitkästä aikaa kivat kengätkin. Minä joka nykyisin hyvin harvoin kuljen muissa kuin lenkkareissa tai feikkicrocseissa. Nyt on parit ballerinat, glittertennarit…. Kenkiä joissa kehtaa kulkea ihmistenkin ilmoilla.

18891784_10155425241589936_283309313577664303_o
Kesäkuussa ulkoilutettiin myös tytsyn Leijona-kissaa. Se ei vaan oikein arvostanut sitä 😀

Ompelun ja tyttäreni kanssa puuhailun lomassa olen huomannut alkaneeni miettiä tulevaa ja tehdä suunnitelmia joita esimerkiksi vuosi sitten en olisi tehnyt. Ystäväni ehdotuksesta olen muunmuassa päättänyt hakea ensi keväänä sekä yliopistoon, että ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Minä joka en käynyt edes lukiota sillä olin aivan varma 12vuotta sitten etten pärjäisi siellä… Nyt on kuitenkin uudenlaista tahtoa tehdä parhaansa (+ henkilökohtainen valmentaja joka tsemppaa eteenpäin) ja aion yrittää.

Jotenkin tuntuu, että kun suunta mihin pyrkii on selvillä elämä saa muutenkin kummasti sisältöä. Keksin alku kesästä kirjoittaa omaksi ilokseni kirjan ja siksi minua ei olekkaan kai bloggaamassa näkynyt sillä kaiken kirjoitus innon olen ammentanut kirjani kirjoittamiseen. En usko, että kirjaa koskaan julkaistaan (vaikka sen lukeneet ystäväni sitä varovaisesti kehuivatkin), mutta sen kirjoittaminen on antanut minulle äärettömän paljon. Olen muunmuassa saanut käsiteltyä vihdoin kunnolla eroni tyttäreni isästä, muut siihen liittyvät ja sitä seuranneet asiat ja tunteet. Alan olla valmis miettimään tulevaisuuttani paikallani pyörimisen sijaan. Olen jopa tavannut miehen joka saa sykkeen kiihtymään ja ajatukset sekoamaan. Saa nähdä mitä aika suo, mutta olen varovaisen toiveikas. Ehkä minullakin on vielä mahdollisuus onneen ❤

13335909_10154262078749936_2319574277957581576_n (1)
Millin tarina sai jatkoa ja niin taitaa saada minunkin…

Ainakin minun on tällä hetkellä helpompi hengittää ja olla itseni kanssa. Voisi jopa sanoa, että olen tyytyväinen elämääni juuri nyt. Ehkä jatkossa tulee kirjoitettua tännekkin säännöllisemmin. Ainakin nyt tuntuu siltä pitkästä aikaa, että minulla on jotain annettavaa ja sanottavaa. Tai oikeastaan hyvin paljonkin annettavaa ja sanottavaa 😀

11703379_10153536238824936_6851528578717752821_n
Tänään muuten tuli kaksi vuotta mun ensimmäisen kissan Igorin kuolemasta. Ikävä on edelleen suunnaton ❤ Igor 2010 – 2015 ❤ 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s