Kirjoita otsikko tähän

Kun päätin aloittaa taas kirjoittamaan blogiani ajattelin, että se olisi helppoa. Olisi helppoa tuottaa jokin suunnilleen syvällinen, melkein nerokkaan hauska kirjoitus siitä miten pitkän kuivan kauden jälkeen aika ja paukut riitää taas kirjoittamiseen. Miten ihanaa onkaan palata rakkaan harrastuksen pariin ja miten hirveästi mulla on kivoja juttuja joista haluan kirjoittaa. Otinkin viimeisen parin viikon aikana tietokoneeni esille useamman kerran, kirjoitin puhelimeen hauskoja postaus aiheita ja melkein tein jo yhden villasukkaohjeenkin. Kuitenkin kaikki tuntui teennäiseltä, hölmöltä ja mitään sanomattomalta. Ei ollut oikeastaan syytä kirjoittaa, vain halu kirjoittaa jotain.

Mietin tässä välillä kun elämä työttömänä yksinhuoltajana ei ole mitään ruusuilla tanssimista, että haluanko tilittää viimeaikaisia tapahtumia tai syitä siihen miksi olen tässä tänään ja kuinka minua välillä suoraan sanottuna vituttaa. Sitten totesin etten halua masistella ja mässäillä huonoilla päivilläni. Lisäksi jatkuva saman jauhanta on niin tylsää ettei siitä kokoaikaa jaksa. On toki välillä hauska purkaa päivän tuntoja johonkin ja joskus, jos onni sattuu kohdalle joku lukee tekstin ja saa siitä jotain. Saattaapa ehkä jopa kommentoidakin tuotostani ja jakaa fiiliksensä kanssani. Ja juuri nuo hetket on tän jutun suola. Tai sokeri. Tai pippuri. Mutta lopulta siitä tulee etikkaa, if u know what i mean.

Anyway, tunnen pitkästä aikaa olevani elossa. Viime vuosi meni horrostaessa, edellinen sairastaessa. Viime vuonna oli iloja, suruja, pari romanssintekelettä ja mammailua päivästä toiseen. Mutta silti kokonaisuutena voisi sanoa, että viime vuosi meni levätessä. Mitään sen suurenpaa ei tapahtunut, mikään ei muuttunut ja kaikki pysyi tutuissa uomissaan. Kun vuoden lopussa ihmiset somessa puhui siitä mitä tekivät ja saavuttivat viime vuonna havahduin minä huomaamaan, että en tehnyt tai saavuttanut mitään sellaista mistä muistaisin juuri vuoden 2017. Toki mun tytär kasvoi, kehittyi ja sain lukemattomia muistoja äitinä, mutta ihmisenä vain himmailin.

Pikku hiljaa olen herännyt pohtimaan mitä haluan elämältäni ja olen vihdoin tiedän sen. Päädyinkin tekemään itselleni suunnitelman joka koskee olematonta uraani, ylipainoani ja perhe elämääni. Yksinkertaisesti sanottuna, aion opetella hallitsemaan elämääni ja se on se aihe josta haluan tätä blogiani kirjoittaa. Elämästäni ja sen hallinnasta, sekä unelmistani ja niiden jahtaamisesta. Vaikka saattaa sinne joihinkin väleihin muutama villasukkaohje tai ruuanlaitto postauskin sopia.

Tervetuloa mukaan matkalleni ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s