Askartelu

Timanteilla päällystetyt sipsiputket

Meillä on menossa vaatehuoneen uudistus projekti ja alkujaan Konmari -projektin seurauksena syntynyt kauneuden hoitopiste kaipasi mielestäni jotain kivaa piristystä. Samoihin aikoihin meikkipussin maritettuani kaipasin kivaa säilytyspaikkaa niille muutamille siveltimilleni, ripsarille tms meikkijutuille, jotka viereksivät epämääräisinä kasoina pitkin hyllyjä. Kun Tigersilta sitten löytyi timanttinauhaa edullisesti (2€/1,5m) muistin keittiön yläkaapissa tuunausta odottaneet pienet pahviset sipsiputket. Syntyi idea uusiin kivoihin säilytys purnukoihin, jotka näyttäisivät kivoilta vaatehuoneen hyllyllä.

Illalla kaivoin kaapeista putket, timanttinauhan, suttupaperia, erikeepperiä ja sakset. Pesaisin ennen askartelua sipsiputket sisältä astianpesuaineella, etteivät ne enää tuoksuisi sipseiltä.

Ensiksi mittailin ja leikkasin ihan silmämääräisesti suttupaperista sipsiputken hopeisten reunojen väliin sopivan kokoisen kaitaleen ja liimasin sen paikoilleen. Suttupaperi tai oikeastaan mikä vain paperi tulee ensiksi ihan siksi, ettei sisepurken räikeä väri näkyisi rumasti timanttinauhan alta, sillä vaikka liima on valkoista, se kuivuessaan muuttuu läpinäkyväksi. Jos siis haluat väriä purkkiin valitse timanttinauhan alle jokin kiva väripaperi.

Suttupaperin liimailun jälkeen mittasin ja leikkasin timanttinauhasta sopivan leveän pätkän sipsiputken ympäryksen mukaan (Älä tässä kohtaa vielä kavenna nauhaa korkeudesta!). Liimasin nauhan suttupaperilla päällystetyn putken päälle niin, että nauhan alareuna on hivenen purkin hopeisen alareunan päällä ja timanttinauhan reunat tulevat putken ympäri tiiviisti yhteen (sauman kohtaa ei erota kun tämän tekee hyvin). Kun liima oli hiukan kuivahtanut kavensin timanttinauhan yläreunan niin, että purkin yläreunasta mitattuna timanttinauhaa jäi yli n.2cm ja leikkasin sen jälkeem nauhan reunaan pystysuuntaisia vekkejä 3-4 timantti rivin välein (vekit auttavat nauhan asettumista tasaisesti käännettäessä). Sitten liimasin timanttiosiot putken reunan yli sisäpuolelle asti. Osioita sai painaa tovin napakasti, että liima varmasti sai timantit pysymään kiinni putken liukkaassa sisäpinnassa. Pyykkipojat voisivat näin jälkeenpäin mietittynä olla tässä ihan hyvä apu.

Liimauksen kannattaa antaa kuivua muutama tunti, minkä jälkeen nämä ihanuudet voi ottaa käyttöön vaikkapa juuri meikkipurkkeina ja hiusharja purkkeina niinkuin ne ovat meillä ❤

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

purkki

Tuplapurkit

Ps. Tässä alemmassa kuvassa näkyy myös tuo isompi kokoinen sipsiputki, josta askarreltiin ponnaripurkki tyttäreni (4v) kanssa pari kuukautta sitten liimaamalla siihen kartonkia, puuvilla pitsiä ja paljetteja. Helppoa, nopeaa ja sopii myös tehtäväksi perheen pienempienkin kanssa, toisin kuin hiukan haastavampi timanttinauhaversio.

Koti

Väärin ymmärretty Konmari

Kun Marie Kondo kirjoitti pinkkiä kirjaansa kaukaisessa Japanissa, hän tuskin ajatteli sitä suosiota, jonka ”marittaminen” saisi täällä pohjolan perukoilla. Tai kuinka paljon porua hänen metodistaan kodin siivoamiseen ja järjestämiseen täällä tulisi. Useita artikkeleita aiheesta lukeneena on ollut minusta ollut huvittavaa metodin aiheuttama närkästys varsinkin niiden keskuudessa, jotka eivät kirjaa ole edes lukeneet, saatikka marittamista kokeilleet.  Mutta eipä silti, ei metodia tunnu samalla tavalla ymmärtävän kaikki nekään, jotka kirjan ovat lukeneet. Tulkintoja kirjasta ja metodista on yhtä monta kuin on tulkitsijaakin.

Yksinkertaisuudessaan Konmari -metodin ydin on käydä läpi ja tarvittaessa samalla karsia kotoa tavaroita niin, että säilytät vain ne joista on sinulle iloa. Sen jälkeen järjestelet nämä tavarat kotiisi niin, että kaikelle on oma paikkansa. Ei kai siinä voi olla mitään pahaa?

Tässä kohtaa yleensä metodia vastustavien tahoilta huudellaan, että entäs jos mikään kotoa löytyvä tavara ei tuota iloa tai miksi pitäisi luopua ihan hyvistä käyttökelpoisista tavaroista. Tai entäs jos ei halua luopua yhtään mistään?

Minun konmari tulkintani mukaan vastaus siihen, jos jostain tavarasta luopuminen tuntuu vaikealta, on ettei sitten siitä ei luovuta. Niin suuri juttu kun Konmari maailmallakin on, metodin toteutukseen ei ole yhtä oikeaa tapaa, eikä kukaan tule tarkistamaan mitä olet säilyttänyt tai pois heittänyt. Sinä olet se jonka on elettävä säilyttämiensä tavaroiden kanssa.

Jos taas mikään kotona ei tuota iloa, voisi ihan ilman Konmariakin miettiä miksi mikään ei tuota iloa ja pitäisikö tehdä asialle jotakin. Jokaisella on tietenkin oikeus asua epämiellyttävässä paikassa, epämukavien tavaroidensa kanssa. Aivan samalla tavalla kuin jokaisella on oikeus karsia vaikka kaikki tavaransa.

Jos et halua karsia tai marittaa, älä karsi tai marita. Yksinkertaista, kukaan ei pakota sinua.

Suosittelen kuitenkin lukemaan Marie Kondon kirjat Konmari Siivouksen elämänmullistava taika ja/tai Konmari iloa säkenöivä järjestys, kokeilemaan metodia ja käymään kodin tavarat läpi tavararyhmittäin, niinkuin Marie Kondo kirjoissaan neuvoo.

Vaikka et yhtään mitään karsisikaan pois, saat ainakin tietää mitä kaikkea kotoasi löytyy (se oli ainakin minulle suuri yllätys). Monesti vähemmän käytetyt tavarat tuppaavat unohtumaa ja parhaassa tapauksessa saatat löytää aarteita, joita et muistanutkaan omistavasi.Kysymys siitä.png

Minusta yksi parhaista asioista joita Komari -metodi opettaa on opetella luopumaan. Luopuminen tunteita herättävistä tavaroista, voi olla alkuun tuskallista, mutta kun painolastista pääsee eroon olo kevenee ja mieli piristyy. Minulla itselläni eniten kirpaisi Emmaljungat, joihin tyttäreni ei enää mahtunut, mutta joita olin hillonut toinen lapsi ajatuksissani silti eteisen kaapissa. Niistä luopuminen tuntui aluksi hyvinkin kivuliaalta. Lopulta laitoin ne myyntiin ja myin ne eräälle odottavalle äidille, joka selkeästi rakastui niihin ensi silmäyksellä niinkuin minäkin viisi vuotta sitten. Se ilo jonka tuon äidin ilon näkemisestä sain tuntui pitkään vaunuista luopumisen jälkeen paljon kirkkaampana kuinennalta pelkäämäni luopumisen vaikeus.

Mutta palatakseni varsinaiseen Konmari -metodiin. Tarkoitus ei siis ole karsia kaikkia tavaroitaan minimiin, irtisanoa tyhjentynyttä asuntoa ja asua pahvilaatikossa alasti (toki jos siitä saa iloa elämäänsä niin mikäs siinä). Moni marittaja tulkitsee Konmarin olevan synonyymi minimalismille. Todellisuudessa marittamisessa ei jaeta mitalleja kotoa poistettujen tavaroiden lukumäärän mukaan.

Jokainen säilyttää tai karsii juuri niin paljon kuin itsestä hyvältä tuntuu. Kondon kirjoissa ei ole mitään listaa kuinka monta mitäkin tavaraa sinulla on oltava, mutta se haastaa sinut pohtimaan haluatko sinä todella asua jokaisen kodissasi asustelevan tavaran kanssa.

Minun suositukseni on, että jos et ole jo kokeillut, kokeile metodia ennakkoluulottomasti ja jos se ei ole sinun juttusi, pinkeille ja valkoisillekkin kirjoille löytyy varmasti ottajia vaikkapa kirppareilta. Jatka elämääsi ja nauti siitä ilman Konmaria.

Jos Konmari -metodi on sinulle sopiva, varaudu kokemaan se kuuluisa siivouksen elämänmullistava taika.

Blogi

Yksinkertaisesti Hanski

Kun bloggaus vuosia alkaa pohjalla olla se kymmenkunta, alkaa bloggaus paikoittain maistua puulta. Uutuuden viehätys on kadonnut no noin kahdeksan vuotta sitten ja monista asioista jotka aluksi innosti hirveästi ei ole enää mitään sanottavaa.

Olen ollut vuosien saatossa pieni bloggaaja, isompi bloggaaja ja kohtuullisen suosittukin bloggaaja. Olen ollut kiinnostava ja olen ollut (monetkin kerrat) todella tylsä. Olen opiskellut nettikursseilla tullakseni paremmaksi ja suositummaksi. Jopa maksanutkin siitä.

Bloggaajana olen ollut parhaimmillani ja huonoimmillani. Portaaliin olen halunnut, sinne blogini siirtänyt ja sieltä eronnutkin. Yhteistöitä on tullut tehtyä kymmenien eri bloggaajien, yhteisöjen ja yritysten kanssa. On tullut testattua, kehuttua, haukuttua, vihattua ja rakastettua kaikenlaista. Minua bloggaajana on testattu, kehuttu, haukuttu, vihattu ja rakastettu.

No one.png
Reiluun kymmeneen vuoteen on mahtunut useita bloggaamisen aaltoja, uusia tapoja, uusi suuntauksia ja vielä enemmän uusia bloggaajia ja blogeja. Olen nähnyt useiden blogien synnyn, nousut, laskut ja lopun. Minä itse olen blogannut kahdeksassa eri blogissa. Olen emännöinyt usean eri bloggaajan kirjoittamia ryhmäblogeja ja puurtanut välillä oman blogini kanssa aivan yksin. Vuosien varrella olen myös ylläpitänyt ja ylläpidän edelleenkin useita bloggaajille suunnattuja Facebook -ryhmiä.

Aihealueita joista olen kirjoittanut on ollut kymmeniä. On ollut iloisia aiheita, surullisia aiheita, onnellisia aiheita ja minua ja muita järkyttäviä aiheita. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ikuistanut teksteiksi koulusta valmistumiseni, kaikki kymmenen muuttoani, rakkauden löytämisen, lapsettomuuden tuskan, oman yrityksen perustamisen, huonoon aikaan sattuneen yllätysraskauden, yrityksen kaatumisen ja siitä seuranneen velkahelvetin, pienen lapsen yksinhuoltajuuteen ja hetkelliseen kodittomuuteen johtaneen eron, selviytymisen ja paljon, paljon kaikenlaista muuta. Esimerkiksi huoleni pingviinien joukkokuolemista (ja se oli yhdeksän vuotta sitten yksi suosituimmista teksteistäni!).

Kirjoitettuja tekstejä on paljon ja välillä tuntuu, että on tullut kirjoitettua liikaakin.

Silti tässä taas ollaan. Mutta miksi ja miksi nimen omaan tässä?

Tutut tietävät siitä kuinka hukassa olin vuoden vaihteessa, sillä viime vuosi oli sanalla sanoen kauhea! Etsittiin aivoista ja selkärangasta poikkeamia, kasvaimia ja ms-taudin merkkejä. Luojan kiitos mitään ei löytynyt, mutta kuuden kuukauden sairastaminen kuoleman pelkoineen pisti ajatusmaailman uusiksi. Loppu vuodesta en enää tiennyt oikein kuka minä olen ja mihin olen menossa. Menin vaan eteenpäin kuin höyryveturi (eihän äidillä ole aikaa seisahtua) ja etsin itseäni. Luulin jopa haluavani kirjoittaa siitä etsimisestä, mutta kuinka olisin voinut kirjoittaa, kun en tiennyt mitä etsin. Enkä edes välillä jaksanut etsiä. Olin vain ja elin päivän kerrallaan. Ja pikku hiljaa löysin taas itseni.

Jo vuoden 2015 alussa minusta tuntui, että viimeinen pitkä aikainen blogini alkoi olemaan jotenkin vääränlainen. Halusin vaihtaa nimeä, änkeä pois mammablogimuotista ja keskittyä taas palaamaan juurilleni kirjoittamaan ilman sen suurempaa kehystä ja stressiä. Kirjoittamisesta meni stressatessa maku, varsinkin kun kaikki valmennukset ja kurssit huutavat, että suutari pysyköön lestissään eli bloggaajan on valittava yksi, kaksi tai maksimissaan kolme aihetta per blogi. Ja pysyttävä niissä raameissaan jos meinaa, että blogi saa vakituisia lukijoita. Tai, että joku ylipäätään lukee sitä. Ja siihen päälle ne kaikki  muutkin ohjeet, suositukset ja ehdotukset.

Kaikki minut tuntevat tietävät miten huono olen tekemään mitään valmiin ohjeen mukaan. En koskaan esimerkiksi leivo valmiilla ohjeella mitään. Vilkaisen ehkä reseptiä, mutta jostain syystä huomaan lopulta lisänneeni mukaan jotain omaa. Ja sen aion tehdä nytkin.

Tämä blogi tulee olemaan tekijänsä näköinen, eli iso äänekäs sekamelska. Käsitöitä ohjeineen tulee varmasti, sillä mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi. Ruoka ohjeita todennäköisesti. Konmari (marittaminen), kodin järjestely ja sisustus innostukseni tulee varmasti myös näkymään. Äitikin olen edelleen, joten mukana vilisee mammailut, lapsen kanssa puuhailu ja varsinkin tyttäreni vaatteet. Ne kun ovat nykyisin erityisen hienoja, sillä ne ovat sukkia ja sukkahousuja lukuunottamatta itse tehtyjä. Ja pitäähän tämän reippaasti pluskokoisen mammankin johonkin pukeutua…

Kaikkea tätä ja paljon muuta tulet löytämään ajan mittaan täältä uudesta rakkaasta blogistani. Palaute, ideat, risut ja ruusut ovat kaikki tervetulleita, joten kommentoithan ja kerrot, mitä tykkäät.

Tervetuloa lukemaan blogiani ja tutustumaan minun maailmaani ❤